Empiirinen näkökulma Suomen turvallisuuteen

Pohjautuu vuoden 2014 blogijulkaisuun nykyhetkeen päivitettynä.

Päätöksenteossa maailmaa kannattaa tarkastella sellaisena kuin se käyttäytyy, ei sellaisena kuin toivisimme sen olevan. Tämä pätee tuotekehitykseen, johtamiseen ja myös turvallisuuspolitiikkaan.

Empiirisyys tarkoittaa, että päätöksiä tehdään havaitun todellisuuden eikä toiveiden pohjalta. Se ei silti tarkoita, että tulevaisuutta voisi tarkasti ennustaa menneisyyden perusteella. Historioitsijat muistuttavat, että sotien syyt ovat monimutkaisia ja selviävät usein kunnolla vasta jälkikäteen. Toisaalta puhdas rationalismi, siis usko siihen, että valtiot toimisivat kaikkien kannalta järkevästi, johdonmukaisesti ja ennustettavasti, on turvallisuuspolitiikassa liian optimistinen lähtökohta. Monen sodan tarkkaa alkua ei osattu ennustaa, vaikka varoitusmerkit olivat selvästi nähtävissä.

Juuri tässä empiirisen ajattelun arvo näkyy. Se ei tarjoa kristallipalloa, mutta auttaa erottamaan toiveet todellisuudesta.

Suomen historian sodista voi tehdä karkean mutta havainnollisen laskelman. Idästä Suomen alueelle kohdistuneiden hyökkäysjaksojen väli asettuu rajauksesta riippuen noin 65–100 vuoden haarukkaan. Luku ei ennusta seuraavan sodan päivämäärää, mutta se toimii riskisignaalina, jonka viesti on yksinkertainen: sotilaallinen uhka idästä ei ole Suomen historiassa satunnainen poikkeus vaan pitkään toistunut ilmiö.

Mitä tästä seuraa vuonna 2026? Ainakin se, ettei turvallisuuspolitiikkaa kannata rakentaa oletukselle, että tällä kertaa historia ehkä käyttäytyy kohteliaammin. Venäjän valtiollisessa käyttäytymisessä monikaan asia ei ole muuttunut: harvainvalta, naapurien painostaminen ja vaikutuspiirin laajentaminen kuuluvat yhä vuosisatoja vanhaan kurjaan perinteeseen.

Empiirisesti tarkasteltuna Suomen Nato-jäsenyys oli yksi itsenäisen Suomen merkittävimmistä turvallisuuspoliittisista ratkaisuista. Suomi liittyi Natoon 4. huhtikuuta 2023. Jäsenyys nostaa olennaisesti uuden hyökkäyksen kynnystä, vahvistaa pelotetta ja tuo Suomen osaksi liittokunnan yhteistä puolustusta, vaikka ei poistakaan maantiedettä tai autoritaarisen suurvallan aiheuttamaa epävarmuutta. Nato ei ole taikatemppu, vaan realistista riskinhallintaa.

Tuotekehityksessä puhutaan vitkastelun hinnasta, Cost of Delaysta. Jotkin päätökset ovat arvokkaita siksi, että ne tehdään ajallaan. Jos turvallisuutta vahvistava ratkaisu tehdään vasta uhkan toteutuessa, päätös voi olla lähes hyödytön. Sama pätee turvallisuuspolitiikkaan. Palovakuutuksen ostaminen verhojen ollessa jo tulessa ei ole strategia, vaan kallis myöhästyminen.

Empiirinen näkökulma ei tarkoita pelottelua eikä historian mekaanista kopioimista tulevaisuuteen. Se tarkoittaa, että havaitusta käyttäytymisestä opitaan, riskit tunnistetaan ajoissa ja päätökset tehdään todellisuuden eikä toiveiden varassa. Presidentti Alexander Stubbin arvopohjainen realismi sopii tähän hyvin: realismi ilman arvoja muuttuu kylmäksi, mutta arvot ilman realismia helposti toiveajatteluksi.

Turvallisuuspolitiikassa realismi ei ole kyynisyyttä vaan vastuullisuutta.